Mauri on kehittynyt agilityssä aivan hirvittävästi, nimittäin puomilla ja keinulla vaivannut korkean paikan kammo ovat lientyneet paljon, ellen jopa sanoisi että kadonneet. Puomille kiipeämisessä ei ole enää mitään vaikeuksia, vauhtiakin löytyy yllättävän paljon. Toisaalta toissa kertainen treenikokemus kertoo, että saavutettu tulos voi kadota hyvinkin nopeasti, sillä yhden harha-askeleen takia reppana ei uskaltanut nousta muutamaa askelta pidemmälle.

Keinulle kiipeäminen sujuu myös uskomattoman hienosti. Viimeksi pystyimme jopa laskemaan keinua alaspäin pöydän varaan ilman paniikkia. Hyvin jännittävää se silti vielä oli, ja vaatii harjoitusta paljon tulevaisuudessakin. Vielä kun itsekin pystyisi kehittymään yhtä hienosti, takaaleikkaukset ynnä muut ohjauskuviot saa meikäläisen solmuun.

Meidän perheessä ei kyllä vieläkään ole täysin ymmärretty cockerin ahneutta. Isänpäivänä lahjasuklaiden kohtalo oli aivan toinen kuin tarkoitus; iltasella vieraiden mentyä äiti löytää siististi tyhjennetyn suklaakonvehtirasian mutusteltuna lattialta. Onneksi rasia oli pieni ja siinäkin itse suklaata vähän, perusjätkälle ei näyttänyt tulevan edes paha olo herkkutuokiostaan. Ehkäpä tämän jälkeen ei herkut unohdu koiran nenän korkeudelle.

Maukka kävi muuten trimmissäkin, harjoittelijat laittoivat karvan nätiksi, vaikkakin melko lyhyeksi.. Kuvia uudesta turkista ehkäpä myöhemmin.

kuvat (c) Reetta Kiiskinen

Kuvapostia

kesällä Talaskankaalla vetinen kiitorata oli paras kokemus

sammalikossa on kiva kelliä

uudet ystävät Nino & Atte

(c) Reetta Kiiskinen

(c) Reetta Kiiskinen

(c) Reetta Kiiskinen

yhteiset peltopelit

Tuima aamu

Joskus tekisi mieli toivoa, että kokkerillakin voisi olla muutama hermosolu enemmän nupissaan. Vaan sitä päivää, kun perusjätkä saa niitä jostain yllättäen lisää, odottaessa koheltakaamme iloisesti ympäriinsä!

Kävipä nimittäin eräänä aamuna viikolla, että lähdimme uusien ystäviemme seurassa aamulenkille jo ihan tutulle pururadalle. Maukka ja kumppanit saivat juoksennella vapaana ja väsyttää toisiaan riehumalla tulevaa koulupäivää varten. Vaan lenkin puolessa välissä karvanaamakolmikko häipyy metsään ja tulee perästä vasta jonkin ajan kuluttua Mauri itseään vähän väliä raapien. Ja kun sinnikkään kutkan syytä aloin lähemmin tarkastella,  huomasin keltamustat pörisijät Maurin turkissa. Ampiaisia! Yyh.. Niitä oli pari selässä tuikkimassa, ja montako pistoa lie utelias idioottiparka ehtinyt saada jo metsässä. Niinpä jouduimme sitten jatkamaan lenkkiä surkeana kämpille asti, ja voin sanoa, ettei Mauri ole koskaan ikinä näyttänyt niin tympääntyneeltä metsäretkiin! Vaan arvaahan sen, kun jokapaikkaa kuumottaa ja särkee. Dalmisystävämme oli saanut myös ilkeän tuikkauksen takamukseensa, voih! Joukon kolmas jäsen sen sijaan oli kovin pettynyt, kun muut eivät enää jaksaneetkaan intoutua leikkimään hänen kanssaan, vaikka miten yritti houkutella.

Asuntolalla saatiin sitten puhelinyhteys tohtoriin, joka käski koko konkkaronkan painumaan kylmään suihkuun turvotuksen laskemiseksi. Kävi tuuri, ettei pistoja ollut tullut hengitysteiden alueelle, ja näyttihän tuo suihkukin auttavan, vaikka kipeä Mauri oli asiasta aivan toista mieltä. Parissa tunnissa kaikki sitten normalisoitui, patit laskeutuivat ja mielikin piristyi jätkällä jopa siinä määrin, että olisi voinut samantien lähteä vaikka uudelle ampiaisten metsästysreissulle.

Että tällainen kokemus tällä erää.

Asuntolaelämää

Viime tiistaina muutimme perusjätkän kanssa asumaan Pemon opiskelija-asuntolaan. Maukka -parka ei olisi voinut olla hämmentyneempi kaikesta puheensorinasta ja välillä kuuluvista haukahduksista.. Eikä ensimmäisenä yönä nukuttanut pätkääkään, uikutti kuin pieni pentu erossa emästään ensimmäistä kertaa. Mutta nopeasti näistä päästiin ylitse, seuraavana päivänä osattiin olla jo kiltisti "kotona" yksin oppituntien aikaan.

Kaikkein mukavinta tietysti on, kun samasta asuntolasta löytyi kaksi oikein sopivaa leikkitoveria. Kaikki kolme pääsivät metsään laukkailemaan ja leikkimään, ja tunnin pölistelyjen jälkeen olikin sangen väsynyttä sakkia!

Maukka on kuluvan kesän aikana treenaillut runsaasti mahdollisia sorsanmetsästysretkiä varten. Omassa perheessähän tosin ei metsämiehiä tällä haavaa ole, mutta haave olisi jonakin syksynä päästä kokeneemman metsäporukan mukaan käytännössä kokemaan millaista se kokkerin työ todellakin on. Vedestä noutaminen sujuu kyllä mallikkaasti. Erittäin positiivinen yllätys lisäksi koettiin viime viikolla ampumaradalla vierailtaessa, sillä vaikka perus-Maukka reagoi poikkeaviin ääniin helposti, niin pyssyjen pauke ei poikaa hätkähdyttänyt! Sen sijaan radan päässä eestaas rymistelevä hirvi(taulu) taasen näytti käsittämättömän mielenkiintoiselta, - tumpelot pyssymiehet eivät vaan saaneet sitä millään kellistetyksi...

Eräänä iltana tuli tässä taas ihmeteltyä miten hyvä kuono koiralla onkaan, varsinkin kokkerilla, joka löytäisi sen pienimmänkin vesikeitaan Saharan aavikolta. Leikimme Maurin kanssa piilosta miltei helteisenä iltana, kun lenkille menon sijaan oli parempi keksiä koiralle aivotyötä. Viimeisin piilo oli Maurille hieman hankala löytää, ja tovin kirmailtuaan raukalla oli tietysti kuuma kuin saunassa. Pappa ja minä kummastuimme, kun palkkansa syötyään Mauri yhtäkkiä lähti painelemaan pihamaalta suoraan pururadan ylitse metsään, eikä sitä kuulunut takaisin vaikka kuinka kutsui. Vaan ennen kuin itse pitkälle perään ehdin, perusjätkä kävi jo näyttäytymässä vieressä ja tietysti yltäpäältä märkänä! Kuumissaan se oli tietenkin saanut idean lähteä lähimpään pieneen suokosteikkoon rypemään. Vaan mistähän kummasta se keksi, että siellä saattaisi pieni vesilätäkkö olla?

Onpa me keritty tässä käymään ensimmäisissä koiranäyttelyissäkin. Viikko sitten Vesannolla oli sangen helteinen päivä mutta auringon porotuksesta huolimatta ehti sade ennen kehän alkua kastella. Mutta vaikka kuumuuden vuoksi jätkänpätkä oli löysä makkara ja olisi mieluusti vain ottanut rennosti häkissään ison kylmäkalle levyn päällä, niin kehässä käytiin ja rouva tuomari tuntui pitävän näkemästään... ainakin liikkeitä lukuunottamatta. Pikkuisen saatiin risuja turhan tuhdista kunnosta, mutta tuloksena kuitenkin arvosana ERI, ja erittäin onnellinen mamma.

Vaan nyt on meillä kesäloma, ja tiedossa on ainakin runsaasti uintia, mökkeilyä, koirapuistoilua, kenties parit mätsärit ja yhdet koiranäyttelyt!

Mätsäri menestys

palkintojätkä

Eilettäin päästiin pitkästä aikaa mätsäreihin, ja täytyy sanoa, että meni täysin nappiin! Vaikka ensin näyttikin, että alkaa satamaan taas niin kuin viime kerrallakin, niin sade kuitenkin loppui reilusti ennen alkua. Ja mikä parasta, Mauri jaksoi/halusi keskittyä esiintymiseen niin hienosti, että meinasin revetä ilosta. Seisoi nätisti paikallaan, ravasi ja suorastaan loisti. Maurilla oli selkeästi erittäin hyvä päivä! Tuomari ihastui kovin Maurin liikkeisiin ja tuloksena PUN1 ja BIS4. Best in show -kehässä jätkä oli selvästi todella väsynyt, kehien välillä kun ei ehditty kamalasti taukoilla. Nyt kai täytyy laittaa nokka kohti virallisia näyttelyitä!

Eilen kävi myös eräs hauska sattumus -tai ainakin kuulemma, itse en ollut kotona. Pappa oli tullut ruokatunnilla syömään ja sanonut mammalle ruokapöydässä, että auto on valmiina ja koppa (Maurin matkustusta varten) on  nostettu valmiiksi kyytiin ja kertoi vielä missä auton avain on. No, Mauri oli lähtenyt papan jalkojen juuresta keittiöstä ja hakenut auton avaimen eteisen pöydältä, minne pappa oli sen jättänyt vieläpä oikein pöydän perille. Siinäpä sitten vanhemmille ihmettelemistä, kun koira kantelee iloisesti autonavainta. Reppana oli kai yrittänyt sanoa mammalle, että joko mennään... 

Ensi viikolla meillä olisi edessä rokotukset pieneläinklinikalla, samalla varmaankin tohtori katsoo, että lonkkakuvaus virallista lausuntoa varten voidaan tehdä. Harmi vain, että itselläni alkaa pian kesätyöt, joten voi olla, etten pääse Maurin mukaan kuvauksiin. No, perusjätkä kyllä lähtee mielellään reissuun mammankin kanssa.

Pieni virtahepo!

Kesä on vihdoin täällä! Ainakin jos kysytään Maurilta. Perusjätkä nimittäin ui kerran jos toisenkin viikonlopun aikana, ja järviveden kutsu oli ajoittain niin voimakas, ettei kieltoja olisi millään jaksanut totella.

Liekkö jokin Maurin esi-isistä ollut virtahepo; massaa ei onneksi niin paljon ole, mutta tavat hieman. Mökillä tulvan peittämällä rantaruohikolla nimittäin viihtyi eräs laiduntaja kovin mielellään. Ikään kuin ikinä ei olisi omasta kupissa ruokaa.

Viime viikon aikana päästiin jätkän kanssa käymään myös mätsäreissä, pariinkin otteeseen. Tiistaina sää ei olisi paljon surkeampi voinut olla, mutta lopputulos molemmilla kerroilla meidän osaltamme oli PUN4. Ja riemu oli ainakin Maurilla suuri, kun palkintokasasta löytyi aina jokunen herkku.

Se tunne, kun pääsee ensimmäisen kerran radalle

Miten mahtava fiilis, kun Maurin kanssa päästiin ensimmäisen kerran koittamaan lyhyttäagirataa. Ensin tuntui uskomattomalta, että jo nyt päästään aloittamaan ratojen harjoittelu. Ja toisaalta, kyllähän se koira osaa mennä, kun vain osaisi ohjata...
Harmillista, että tuota agilitykurssia on jäljellä enää yhden kerran, niin mukavaa on ollut. Heti tekisi mieli päästä jatkamaan, enkä usko, että Maurikaan sitä pistäisi pahakseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kesän saamme harjoitella ihan omalla pihallamme, sillä seuroilla ei ole kursseja ihan heti tulossa. Tosi monen esteen perusteet Mauri onkin jo oppinut (vaikka korkeanpaikankammon kanssa on vielä paaaljon tehtävää tulevaisuudessa), joten kotona on hyvä jatkaa hiomista ja tottelevaisuutta.

Mori 10.12.2001 - 29.4.2011

Meidän perheessä on eletty nyt hieman raskasta aikaa, nimittäin tuli aika luopua rakkaasta pikkuherrastamme ja Maurin "isoveljestä", Morista. Suuri ikävä jäi, mutta myös niin paljon ihania muistoja.

Mori oli ensimmäinen oma koirani, vaikka koko perheen lemmikki olikin. Kun aikoinaan sain vihdoin ja viimein taivuteltua vanhemmat suostumaan koiran hankintaan, löytyi läheisestä koirakodista nuori lyttykuono, joka sulatti samantien kaikkien sydämet, ja niin Mori muutti meille vajaan 8kk ikäisenä.

Mori oli topakka nuorimies, joka piti huolen siitä, että isä vei hänet tiettyyn aikaan iltapissalle, joka pelasi palloa heittelemällä sitä nojatuolin selkänojan yli mahdollisimman kauas kunnes sohvan pinta viimein kului lähes puhki, joka huomiota halutessaan kävi potkimassa pallonsa sohvan alle ja esitti avutonta, ja joka kesä kesältä rakastui uimiseen yhä syvemmin, ja jonka mielestä kalastus oli kiehtovin harrastus ikinä. Pieni suuri kotikoira, jonka ystävällinen hännän niksautus oli palkitsevin ja sydäntälämmittävin ele ikinä.

6 vuoden paikkeilla eläinlääkäri totesi hänellä sydämen vajaatoiminnan. Säännöllinen lääkitys auttoi pitkään, mutta lääkkeistä huolimatta kultaisinkin sydän alkaa viimein väsymään. Tuli aika päästää rakas ystävä uneen.

Maurilla on ollut nyt hieman erikoisia päiviä; jätkä on nimittäin saanut majailla häkissään tai portin takana uunihuoneessa suuremman osan päivästään kuin ennen, nimittäin meillä on ollut lapsivieraita kyläilemässä. Isoveli sen sijaan on saanut nauttia lasten seurasta, sillä Mori tietää, miten lasten kanssa käyttäydytään. Mauri puolestaan on tapansa mukaan niin innoissaan uusista tuttavuuksista, että saa pysytellä hieman kauempana, ja myös senkin takia, että toinen lapsista pelkää hieman koiria, kun ei ole niihin tottunut. Mauri näyttää pitävän lastenleluista yhtä paljon kuin isoveli aikoinaan, joka pureskeli minulta monen monta muovilelua tuusannuuskaksi.

Mätsäreissäkin on Maukan kanssa pyöritty ahkerasti. Iisalmessa toissaviikonloppuna perusjätkällä taisi olla todella hyvä päivä, sillä sijoituimme punaisten toiseksi! Olin kyllä niin ylpeä tuosta saavutuksesta, että melkein nousin lentoon. Ja Mauri tietysti oli into piukeana saadessaan kehästä palkinnoksi uuden luun ja kaksi pientä pussia kuivaruokaa. (Isoveli tosin tykästyi niihin nappuloihin, joten saa nähdä riittääkö Maukalle niitä sittenkään...)

Viimeviikolla puolestaan Mauri selvästi väsähti aikuistenluokkaa odotellessa, ja sen lisäksi parinamme ollut keskikokoinen villakoira oli kerrassaan ihastuttava (Maurin nenän mielestäkin), että lopputulos oli SIN3. Näyttelykurssista on selvästi ollut hyötynsä, sillä jätkä käyttäytyi oikein nätisti tuomarin käsittelyssä.

Kevään tulo on ihanaa, kohta päästään Maurikin kanssa juoksemaan pitkin metsiä ja nauttimaan tuoksuista. Näillä keleillä vaan meinaa välillä päästä itku tuon turkin kanssa. Ei se kura vielä mitään, hiekka yms. lähtee nätisti suihkussa ja Morinkin tassut saa valkoisiksi kun käyttää shampoota. Vaan voi kamala, kun on kävelty tienreunassa tai Mauri on saanut olla vapaasti omalla pihalla! Koko mahanalunen on täynnä kuusenoksia (tarttuvat muuten tosi lahjakkaasti karvan sekaan), risuja, männynneulasia ja niin edelleen. Ja kun niitä ei tahdo saada suihkullakaan irti, vaan on pakko alkaa sormin ja harjoin selvittelemään turkkia. Kumma vain, että vaikka niitä on hankala irrotella, niin kyllä ne niin nätisti tippuvat lattioille ympäri asuntoa itsekseen! Vaan eivät sinne suihkun lattialle...

Onneksi pahimmat kurakelit näyttävän jo menneen ohitse!

Kursseilua

Vuoroa odotellessa

Toissa viikonloppuna käytiin Maurin kanssa jälleen mätsäilemässä. Tällä kertaa jätkä oli paljon rauhallisempi, kehässäkään ei ollut ongelmia keinonurmimaton kanssa, vaikka sitä pelkäsin etukäteen. Viimeksi kun se nenä ei olisi malttanut pysyä pois matosta! Ylpeä olin, kun Maukka suostui näyttämään hampaansa tuomarille, vaikka vähän se oli vastenmielistä edelleen. Tuloksena punainen nauha! Sijoitusta ei silti tullut, mutta niin sijoittuneet olivatkin melkein kuin konkareita, ja palkintonsa ansaitsivat!

Häntä hulmuten

Viime viikonloppuna mökkireissun ohella puolestaan vierailtiin siskon luona. Kultanennoutaja Luke tarvitsi hieman trimmausta, tai siis lähinnä tassukarvojen siistimistä. Operaation jälkeen täytyi totta kai päästää koirat juoksentelmaan läheiselle järven jäälle, mikä näytti kyllä olevan molemmille mieluista. Mauri olisi mielellään paininut vielä hetken pidempään, mutta Luke-herralta loppui nuoremman käsittelyssä kunto.

Luke Lukkarinen

Nyt me ollaan Maurin kanssa päästy aloittamaan meidän agiliitourakin! Ensimmäisissä treeneissä harjoiteltiin hyppyestettä, putkea, rengasta ja vähän kontakteja. Maukka oli aivan Perusmaukka, pelkäsi aluksi putkea ja sinne menemistä, mutta muutaman toiston jälkeen homma alkoi sujumaan. Samoin se vierasteli alkuun muitakin esteitä. Itse olin hieman sekaisin käskyjen ja opetusmuotojen kanssa, mutta kurssilla oli todella hauskaa, aika kiiti melkoista vauhtia. Vasta kerkesin päästä vauhtiin, kun oli jo lopetettava! Olin niin ylpeä pojasta!

Ja päästiin me myös osallistumaan näyttelyharjoituksiinkin. Kurssi vain oli pieni pettymys, ainakin ensimmäisen tunnin perusteella, sillä "vasta-alkaneena" koiraharrastajana olisin kaivannut hieman alustusta ja vinkkejä koko näyttelytouhuun ja koiran opettamiseen. Mutta sitä ei voi kiistää, etteikö tuolla ainakin saisi hyvää häiriötreeniä, päinvastoin. Ja onpahan joku vieras kopeloimassa niitä hampaita!

Seuraavia harjoituksia odotellessa!

Laskiaisen kuvapostaus

Isoveljen posetuskuva

Yhteiskuva

Pellolla nauttimassa auringosta

Näitä polkuja tallaan kai viimeiseen asti..

Laskiastapahtumasta löytyi huippukiva leikkikaveri

Pinseri Taavi, 6kk

Mätsäilemässä

Tätä viikonloppua oli odotettukin jo pitkään, nimittäin meidän mätsärikausi pääsi starttaamaan tälle vuodelle Kuopiossa. Intopiukeena lähdettiin matkaan ja hauskaa oli. Isovelikin yritti soluttautua mukaan salamatkustajana Maurin häkissä, mutta kiinni jäi ja sai jäädä isän kanssa kotivahdiksi.

Mauri oli aluksi jännittynyt ja hieman pelkäsi muita koiria, mutta kehän laidalla palloillessa jätkäkin reipastui. Huomasi kyllä aivan selvästi, ettei talven aikana ole päästy pahemmin käymään ihmistenilmoilla tai koiratapahtumissa. Kehässä Mauri ei antanut tuomarin katsoa hampaitaan, mitä hieman hämmästelin, ja hallin maton hajut olivat huippumielenkiintoiset. Tuloksena sininen nauha eikä sijoituttu, mutta kokemusta ainakin tuli ja nyt tiedetään mihin täytyy treenauksessa panostaa. Ylioppilaskirjoitusten jälkeen päästääkin taas uudestaan. <3

Suorastaan luvattoman innoissani olen kevään tulosta siinäkin mielessä, että loppukuun puolella alkaa myös kursseja! Ainakin aiotaan mennä mukaan näyttelytreeneihin ja toivottavasti päästään mukaan myös agilityn alkeisryhmään.

Perusjätkä kyllä on yksi pullamössösukupolven edustaja, raakaliha kun saa aikaan hämmentyneitä reaktioita. Ostin jätkälle kauppareissulla pakastealtaasta joitakin raakoja lihaisia luita pitkästä aikaa, ja iltapalalla Mauri ei oikein meinannut tajuta, että sellaisia voi syödä. No kyllähän tietysti raaka liha tuntuu suussa ihan toiselta kuin nappulat.. Onneksi asian juju kuitenkin selvisi, kun näytti itse hieman mallia ja kannusti.

Pakkaspäiviä

Hrr... Nämä pakkaset koettelevat varmasti useampienkin koirien ja omistajien hermoja. Mittarin lukeman hipoessa -40 astetta ei liiemmin viihdytä ulkona, ei edes Mauri, joka tähän mennessä on osoittautunut kaikkea muuta kuin vilukissaksi. Ja koska pidemmät lenkit ulkosalla on jääneet väliin, niin perusjätkä käy sisällä väliin aika kierroksilla.

No onneksi viikonloppuna oli jo hitusen lauhempaa, tuntui melkein jo lämpimältä. Ja Maukka sai nauttia vapaana juoksemisesta.

minun hihna, minun!

piristävä auringonpaiste

Näin pakkaspäivinä puuhalelut, kuten yllä oleva pallo ja kongi ovat saaneet enemmän kyytiä kuin tavallisesti. Namipallo on myös isoveli-Morin ehdoton suosikki, se jaksaa pyöritellä sitä pelkästä pyörittämisen ilosta vaikka kuinka kauan, monesti putoavat namit jäävät syömättä, tai no, Mauri kyllä hoitelee sen puolen. Mauri ei vain itse meinannut ymmärtää pallon ideaa, jätkä päätti saada namit pois puremalla. Onneksi kongia saa mutustella ilman, että isoveli tulisi siihen tassuineen huitomaan.

Vähemmän ihana puuhalelu perus-Maukalla oli eräänä aamuna viimeviikolla. Heräsin nimittäin rouskutukseen ja ajattelin sen olevan peräisin isosta luusta, jonka olin sille antanut edellisenä päivänä. Vaan annas olla, tihulainen oli napannut puhelimeni, joka oli Maukan leuoissa murskautunut melko tunnistamattomaan muotoon. Onneksi jätkä oli jättänyt akun rauhaan eikä muutenkaan syönyt mitään kriittistä.

Viikonloppuna käytiin moikkaamassa myös "serkkutyttöä", melkein puolivuotiasta maatiaiskissa neitiä, kotoisammin Tyyneä. Tosin Mauri sai höseltää aivan itsekseen lattialla ja tuoksutella vieraan elämänmuodon hajuja, kun Tyyne puolestaan katseli sohvankaiteelta outoa vierailijaa.

lokoisasti sohvalla

Mukaan haasteeseen

Kun useammallakin on ollut blogissaan haaste esitellä koiransa tavaroita, niin mekin voisimme ottaa haasteen vastaan ja valottaa hieman mitä meiltä löytyykään.

Ensimmäisenä koirien oma naulakko sisältöineen. Vasemmalla Maurin heijastinliivi. Olen ollut todella tyytyväinen tuohon Hurtan liiviin, vaikka melko hintava se olikin, on joka tapauksessa hyvin istuva ja heijastin pintaa on kivasti. Vetoketju tosin saisi olla ommeltu toisin päin, kun se tuppaa aukeamaan kovassa menossa. Ensimmäisessä koukussa riippuu vihreä pentupanta ja Hurtan pk-panta, joka alkaa olla auttamattomasti turhan pieni. Oranssi heijastintalutin on Maurin käytössä, hyvä lisä pimeällä lenkkeillessä. Itse tykkään enemmän siltikin perinteisestä nahkahihnasta, istuu ainakin omaan käteen paremmin. Kyseinen hihna on perintöä isoveljeltä, se kun tykkää kulkea enemmän flexissä. Toisessa koukussa Maurin uudet pannat. Viimeisenä isoveljen flexi ja valjaat sekä mantteli pakkasille. Naulakon päällä myös pussukka kakkapusseille.

Rakastan näitä uusia pantoja! Molemmat on 4Paw'sista, nallepannan vain tosin ostin käytettynä, ja se on vinttaripanta, muffinssipanta taas on tasalevyinen. Maurin kanssa olen tykästynyt pitämään noita puolikuristavia pantoja, kun tuollainen panta on niin helppo laittaa ja ottaa pois, mikä on metsälenkillä hyvin kätevää.

Turkinhoitovälineistöä. Parit ohennussakset ja tavalliset, kampa ja karsta sekä furminaattori, kynsisakset, joista pienemmät on Morin, varmaan oikeasti kissoille tarkoitetut, mutta isoveli onkin melkein kissa, trimmauskone sekä viimeiseksi musta näyttelyhihna. Joskus voisi ostaa hieman paksumman näyttelyhihnan Maurille, sillä tuo on niin niru naru. Toisaalta hyvin se tuossakin kulkee.

Taustalla koirakuvioinen kangaskassi, jossa säilytän noita kaikkia kampa&saksi yms. juttuja. Purkeissa tassurasvaa, joka maistuu Maurin mielestä voittamattoman herkulliselta, harjaussuihketta, shampoo ja hoitoaine. Tuohon suihkeeseen olen todella tyytyväinen, se auttaa takkujen kanssa todella hyvin eikä tahmaa. Tosin siinä on liian voimakas tuoksu, turkissa tuoksu onneksi laimenee.

Viimeiseksi jotain leluja. Lelut on meillä aika vähissä (paitsi isoveljen, jolla on niitä pieni laatikollinen + mökillä saman verran lisää), sillä Maukalla on tapana nylkeä tai muuten tuhota kaikki mahdolliset. Ainoat mitkä kestää, ovat tuollaiset narulelut. Kirpparilta jos löytyisi jotain sopivia pehmoleluja, joita voisi ostaa vaikka pari varastoonkin, niin olisi pojalle hetkeksi riepottelemista.

Tällä hetkellä meillä on etsinnässä hyvä ruokakuppi, joku nimittäin pudotti keraamisen kuppinsa alas pöydältä. Tuntuu, ettei kunnon spanielikuppia löydy oikein mistään, varsinkin kun olisi kiva saada sellainen värikäs tai muuten nätti. No, Maurin kupin metsästys jatkukoon, Morilla ei hätää ole, kun herra syö hienosti vanhoilta kahvilautasilta, lyttykuono kun ei kupin pohjalle yllä.

Kuulumisia

metsälenkin jälkeen

 Ulkona sataa taas ihan kivasti räntää, oikein isoja hiutaleita. Ja Maukka on asiasta kokkerimaisesti aivan innoissaan. Näin iltasella katulamppujen valossa hiutaleista lankeaa tielle pieniä liikkuvia varjoja, ja niitähän täytyy yrittää metsästää. Vimmatusti häntä huiskuten syöksylaskuja mahalleen milloin minkäkin varjon perään, mutta ei niitä mokomia saa millään kiinni.

Nuoskalumi on kyllä pienen kokkerin pahin vihollinen. Pari viikkoa sitten metsälenkin jälkeen Mauri -raasulla oli kainalot ja nivuset niin täynnä lunta, että oli pakko ottaa lämmin suihku avuksi. Varsinkin tuohon pentuhöttöön tuntuu tuota lunta tarttuvan reilusti. Mutta kun lumipenkat ovat niin vastustamattomia kuin ovat, niin paras vaan puistella välillä isompia pallosia pois.

isoveljeä ramasee

Mauri on tässä välillä ollut myös hieman kipeänä, jonkin sortin vatsapöpö pääsi iskemään, tai sitten se on syönyt jotain perin sopimatonta. Onneksi selvittiin yhden yön valvomisilla ja päivän paastolla. Maurille löysää vastaa suurempi katastrofi tosin taisi olla juuri tuo paastoaminen, varsinkin kuin isoveli sai mussuttaa vieressä ihan normaalisti kaikkea.

Tavoitteita

Se on jo vuosi 2011, päivä pitenee kokoajan, kevät lähestyy, Maurikin on pian vuosikas. Tämän vuoden aikana meillä olisi tarkoituksena

• käydä mahdollisimman monessa mätsärissä
• päästä aloittamaan agility
• osallistua loppukesästä ensimmäisiin virallisiin näyttelyihin. (Olen vähän miettinyt tuota Kuopion näyttelyä, saa nähdä, käydäänkö, ja uskallaudutaanko useampiinkin näyttelyihin)
• osallistua taippari harjoituksiin ja taipumuskokeeseen
• kokeilla mejää (?)

Näin alkuvuodesta meillä on tavoitteena kertailla noita pentukurssien asioita. Koulutuksessa kun on ollut pitkähkö tauko, Mauria kun ei jaksanut kiinnostaa koulutuskentillä torottaminen. :P 

Trimmauskone (:

Jeij! Trimmikone saapui postissa tällä viikolla! Maurin mielestä asia ei tosin ole niin mukava, kone on suorastaan kauhea sen mielestä, siitä ei ole epäilystäkään. Vaikka omaan korvaan vekotin kuulostaa melkoisen hiljaiselta, niin Maurin korvaan siinä on kaiketi jotakin pelottavaa. Vähän kuitenkin testattiin konetta. Tavoitteena onkin nyt sitten ahkerasti totutella koneeseen, katsotaan, miten aletaan edistyä.

Rieha

Meidän takapihalla on rallirata. Takakuistilta kukkapenkin ylälaitaa koirankopille, sieltä ison kuusen ohitse, kukkapenkin alalaitaa mattotelineen alle ja taas uudelleen. Välillä voi heittää mutkan sivupihalle tai vaikka talon ympäri. Lumipenkkaan voi tehdä lopuksi pehmeän mahalaskun.
  
Nuoren koiran elämässä juoksemisen määrä taitaa olla vakio. Nimittäin jos ei päiväsaikaan lenkillä tai metsässä ehdi tarpeeksi hulluttelemaan ja juoksemaan, niin iltapisujen aikaan takapihalla on yhtä haipakkata. 
  
Nyt on sitten Maurillakin uusi blogitus, toivottavasti pian valmistuu myös uudet sivut, Pennun Päiväkirjan olisi nimittäin aika vaihtua Perusjätkän Päiväkirjaan. Sormet jo syyhyää päästä niitä sivuja vihdoinkin raapustelemaan.