Mori oli topakka nuorimies, joka piti huolen siitä, että isä vei hänet tiettyyn aikaan iltapissalle, joka pelasi palloa heittelemällä sitä nojatuolin selkänojan yli mahdollisimman kauas kunnes sohvan pinta viimein kului lähes puhki, joka huomiota halutessaan kävi potkimassa pallonsa sohvan alle ja esitti avutonta, ja joka kesä kesältä rakastui uimiseen yhä syvemmin, ja jonka mielestä kalastus oli kiehtovin harrastus ikinä. Pieni suuri kotikoira, jonka ystävällinen hännän niksautus oli palkitsevin ja sydäntälämmittävin ele ikinä.
6 vuoden paikkeilla eläinlääkäri totesi hänellä sydämen vajaatoiminnan. Säännöllinen lääkitys auttoi pitkään, mutta lääkkeistä huolimatta kultaisinkin sydän alkaa viimein väsymään. Tuli aika päästää rakas ystävä uneen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti