Mauri on kehittynyt agilityssä aivan hirvittävästi, nimittäin puomilla ja keinulla vaivannut korkean paikan kammo ovat lientyneet paljon, ellen jopa sanoisi että kadonneet. Puomille kiipeämisessä ei ole enää mitään vaikeuksia, vauhtiakin löytyy yllättävän paljon. Toisaalta toissa kertainen treenikokemus kertoo, että saavutettu tulos voi kadota hyvinkin nopeasti, sillä yhden harha-askeleen takia reppana ei uskaltanut nousta muutamaa askelta pidemmälle.

Keinulle kiipeäminen sujuu myös uskomattoman hienosti. Viimeksi pystyimme jopa laskemaan keinua alaspäin pöydän varaan ilman paniikkia. Hyvin jännittävää se silti vielä oli, ja vaatii harjoitusta paljon tulevaisuudessakin. Vielä kun itsekin pystyisi kehittymään yhtä hienosti, takaaleikkaukset ynnä muut ohjauskuviot saa meikäläisen solmuun.

Meidän perheessä ei kyllä vieläkään ole täysin ymmärretty cockerin ahneutta. Isänpäivänä lahjasuklaiden kohtalo oli aivan toinen kuin tarkoitus; iltasella vieraiden mentyä äiti löytää siististi tyhjennetyn suklaakonvehtirasian mutusteltuna lattialta. Onneksi rasia oli pieni ja siinäkin itse suklaata vähän, perusjätkälle ei näyttänyt tulevan edes paha olo herkkutuokiostaan. Ehkäpä tämän jälkeen ei herkut unohdu koiran nenän korkeudelle.

Maukka kävi muuten trimmissäkin, harjoittelijat laittoivat karvan nätiksi, vaikkakin melko lyhyeksi.. Kuvia uudesta turkista ehkäpä myöhemmin.

kuvat (c) Reetta Kiiskinen