Pakkaspäiviä

Hrr... Nämä pakkaset koettelevat varmasti useampienkin koirien ja omistajien hermoja. Mittarin lukeman hipoessa -40 astetta ei liiemmin viihdytä ulkona, ei edes Mauri, joka tähän mennessä on osoittautunut kaikkea muuta kuin vilukissaksi. Ja koska pidemmät lenkit ulkosalla on jääneet väliin, niin perusjätkä käy sisällä väliin aika kierroksilla.

No onneksi viikonloppuna oli jo hitusen lauhempaa, tuntui melkein jo lämpimältä. Ja Maukka sai nauttia vapaana juoksemisesta.

minun hihna, minun!

piristävä auringonpaiste

Näin pakkaspäivinä puuhalelut, kuten yllä oleva pallo ja kongi ovat saaneet enemmän kyytiä kuin tavallisesti. Namipallo on myös isoveli-Morin ehdoton suosikki, se jaksaa pyöritellä sitä pelkästä pyörittämisen ilosta vaikka kuinka kauan, monesti putoavat namit jäävät syömättä, tai no, Mauri kyllä hoitelee sen puolen. Mauri ei vain itse meinannut ymmärtää pallon ideaa, jätkä päätti saada namit pois puremalla. Onneksi kongia saa mutustella ilman, että isoveli tulisi siihen tassuineen huitomaan.

Vähemmän ihana puuhalelu perus-Maukalla oli eräänä aamuna viimeviikolla. Heräsin nimittäin rouskutukseen ja ajattelin sen olevan peräisin isosta luusta, jonka olin sille antanut edellisenä päivänä. Vaan annas olla, tihulainen oli napannut puhelimeni, joka oli Maukan leuoissa murskautunut melko tunnistamattomaan muotoon. Onneksi jätkä oli jättänyt akun rauhaan eikä muutenkaan syönyt mitään kriittistä.

Viikonloppuna käytiin moikkaamassa myös "serkkutyttöä", melkein puolivuotiasta maatiaiskissa neitiä, kotoisammin Tyyneä. Tosin Mauri sai höseltää aivan itsekseen lattialla ja tuoksutella vieraan elämänmuodon hajuja, kun Tyyne puolestaan katseli sohvankaiteelta outoa vierailijaa.

lokoisasti sohvalla