Kesän suunnitelmia

Kesä on täällä! Vaikkakin kesäloman alku onkin näyttänyt sateiselta, niin kesää ei vain voita mikään!

Olen päättänyt, että tämän kesän aikana me panostamme verijäljen opetteluun ja pyöräkammosta pääsemiseen. Ja tietysti käydään edes yhdessä näyttelyssä sekä agiliidetään aina kun mahdollista. Kesätyövuorot navetalla sotkevat varsinaisiin treeneihin osallistumista, mutta onneksi meillä on mahdollisuus käydä treenihallilla itsekin silloin kun on paremmin aikaa. Omalla pihallakin on hyvä tehdä pujotteluharjoituksia.

Viikonloppuna kävimme jo testaamassa ensimmäisen verijäljen. Mauri pysyi hyvin kartalla ja pääsi perille asti eksymättä jäljeltä pahemmin, mutta hirveää hösläämistä meno silti oli. Kauhea into mennä, välillä jopa vikinä. Juoksulla olisi pitänyt päästä jälki alusta loppuun, ihan tosissaan sai jarrutella perässä. Jälki oli melko tuoreeltaan vedetty, joten luulen että vielä kovin voimakkaalla hajulla oli osuutta hökeltämiseen jäljellä.

Pyöräilyharrastus on meillä mennyt siihen, että Mauri menee paniikkiin aivan jokaikinen kerta kun meinataan. Minusta pyöräily olisi kuitenkin niin kätevä liikuntamuoto, että päätin tosissani alkaa puuttumaan tähän tilanteeseen. Nähtäväksi jää miten pitkä prosessi tästä onkaan tulossa.
      Nuorena poikanahan Mauri pyöräili mielellään, ja kävimme silloin tällöin tekemässä lyhyen lenkin. Kerran kuitenkin pyörä kaatui (Mauri oli kytketty sellaiseen pyöräspingeriin) ja tottahan jätkä säikähti, livisti valjaista ja juoksi kotiin (onneksi oltiin noin 100m päässä tulossa). Maurille ei tullut mitään fyysisiä oireita tai vammoja, menimme pian uudestaan juurikin ehkäistäkseni pelkojen syntyä. Perusjätkä otti homman ihmeen rauhallisesti, oli vähän epäluuloinen, mutta ajattelin päässeeni vähällä. Vähä vähältä olen kuitenkin saanut huomata alkavan sen pelätä yhä enemmän pyöräilyä, ja nykyään ollaan jo vaiheessa paniikki.
      Itse pyörät eivät ole ongelma, ne saavat ihan rauhassa lojua seinän vieressä tai vaikkapa kaupanpihalla, yksin ja ryhmittäin, ne eivät kiinnosta. Jos joku taluttaa pyörää, aiheuttaa se hieman epäluuloisuutta. Jos liikkuvan pyörän kanssa täytyy kulkea tai edes olla lähellä on tilanne jo melko paha, ja viimeinenkin hallinta menee jos yrittää ajaa pyörää ja taluttaa koiraa, vaikka ilman spingeriäkin.

Mutta me aiotaan edistyä tässä asiassa. Hiljalleen.

Mr. Hiihtäjä

Maurin sairastelu sai taas jatkoa. Juuri työssäoppimisjakson alkajaiseksi jätkä kehitti itselleen kennelyskän ja yhden yön valvoi niin koko talon väki kuin koira raasukin, kun yskiminen ja kakosteleminen oli niin voimakasta. Seuraava päivä oli jo huomattavasti helpompi, vaikka kävimme kaiken varalta eläinlääkärillä tarkistuksessa. Onneksi yskä otti laantuakseen yhtä nopeasti kuin oli kehittynytkin, eikä jälkioireita tullut. Mauri on kuitenkin ollut "sairaslomalla" mamman ja papan hoteissa. Ruokailuista ei sairaslomalaisella ole ainakaan tainnut olla valittamista pyöristyvästä selästä päätellen..

Tervehdyttyään Mauri on hankkinut itselleen uuden harrastuksenkin: koirahiihto. Mamman ja papan kanssa mökillä Mauri saa heittää hiihtolenkkiä aurinkoisella järven jäällä vapaana, mutta viikonloppuisin (eli keskiviikona ja torstaina nykyisin :)) hiihtoa on harrastettu vedättäen. Hankin Maukalle hiihtoon uudet valjaatkin, sillä edelliset Hurtta-valjaat ovat ajan myötä tainneet käydä kaulastaan liian pieneksi, sillä ne eivät enää istu kovinkaan hyvin.

Pitkästä aikaa tuli ostettua Maurille tuliaisiksi herkkupaloja. Perusjätkä on aivan hulluna noihin pieniin sydämiin!

niin hyviä

valjaat

Lännen nopein

... nimittäin lapasvaras. Meillä on ollut viikon verran hiihtolomaa ja aika on kulunut mukavasti mökkeillen. Näin kauniilla ilmoilla on kyllä mitä parahinta juoksennella jäällä, missä rajat ei ahdista.

Kevääseen kuuluu toki myös pilkkiminen, ja niin Maurin kanssa otettiin pilkit ja rensselit ja laskeuduttiin alas rantaan auringonpaisteeseen. Cockerspanielin ensi reaktio ulkona päiväunien jälkeen on tietysti hillitön juoksuhepuli, joten minä keskityin täysin pitämään koukun poissa kohti syöksyvän jätkän nenästä ja muista elimistä. Mieleeni ei tullut lainkaan suojella polvelleni laskeamiani lapasia ährätessä matoa koukkuun. Herra Hepuli koukkasi ohite ja matkoi jatkaansa lapasten kanssa. Itse nauroin kippurassa pilkkijakkaralla, kun pappa yritti napata jätkältä lapaset takaisin ja lopulta yritti harhauttaa heittelemällä keppiä. Maurihan vain katsoi ilkikurisesti saaliinsa kanssa välimatkan päästä "jotta siinähän haet keppisi itse, meikäläinen piilottaa nämä!" Rantapajukkoon olikin hyvä haudata lapaset, ja kaiken varalle molemmat lapaset haudattiin eri pusikoiden juureen. Onneksi etsi -leikki on aina yhtä kivaa, ja lapaset tuotiin takaisin, toinen tosin vasta neuvotteluiden jälkeen...

Loman aikana reissattiin myös mätsäreihin. Alku touhotuksen jälkeen perusjätkä käyttäytyi mallikkaasti, tulos ei kuitenkaan ollut itse kilpailussa huima, SIN ei sij. Se mitä meidän täytyy treenata vielä kotonakin noin kesän näyttelyitäkin ajatellen on pitkään paikalla seisominen. Sinisten/punaisten kehässä Maurilta menee aina hermo mokomaan poseeraamiseen, kun se kestää niin kauan. 

mätsärissä

pakko saada keppi, vaikka sitten pajusta

ruoka-ajan lähestymisestä on paras muistuttaa hakemalla kuppi

vetolelujen punontaa

Agility hehkutus

Joulutauon aikana Maurilla vinksahti jokin päässä agilityn ja treenaamisen suhteen (vai tapahtuiko se sittenkin minulle?), sillä uuden treenikauden alettua harjoitukset ovat sujuneet aivan uskomattoman hyvin! Erittäin hyvä uutinen on se, että Mauri on päässyt korkean paikan kammostaan ja puomi sujuu kuin vettä vaan. A-estekään ei juuri pelota, ja kontaktitkin muistetaan pitää, vaikka tietenkin kontakteille täytyy vielä palkata ja toistoja tarvitaan paljon.

Hillitöntä on myös miten hyvin pienet ratapätkät ovat lähteneet sujumaan! Siinä missä koira handlaa tilanteet, niin minä tarvitsen itse enemmän oppia ja harjoitusta..

Esteistä keinu on meille yhä ylitsepääsemätön. Ongelma esteellä on myös se, etten tiedä miten lähtisin tilannetta ratkaisemaan. Ehkä me vain nyt nautitaan esteistä ja pidetään hauskaa, ratkotaan ongelmaa myöhemmin.

Sairastelun alkuvuosi

En tiedä, voiko Maurin tilannetta oikeastaan edes "sairasteluksi" kutsua, sillä loppujen lopuksi on päästy todella vähällä. Kaikki alkoi oikeastaan jo viime vuoden loppupuolella ja tammikuun alussa herra tohtori eväsi meiltä tamminäyttelyn määräämällä antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Todella vähällä on kuitenkin päästy, sillä Mauri ei ole oireillut lainkaan, tai ainakaan kipuillut, vettä vaan alkoi juuri ennen lääkekuuria kulumaan tavallista enemmän, ei kuitenkaan hillittömästi.

Enpä minä olisi vielä osainnut mitään epäilläkään, vaan kaikki lähti liikkeelle siitä, että Mauri sattui harjoituskappaleeksi virtsanäytteen ottoon ja käsittelyyn koulun labrantunneilla. Kahden virtsanäytteen jälkeen jätkä kiikutettiin klinikalle kuurin hankintaan.

Pahinta tässä vain on se, ettei tulehdus taida olla ohitse ensimmäisen kuurin jälkeen, sillä kontrollinäytteen perusteella valkosolut näyttäisivät olevan edelleen koholla, eikä pissa bakteeriviljelynkään pohjalta aivan puhdasta ole. Toivotaan, että seuraava eläinlääkärireissu on asiantiimoilta viimeinen.

Samaan syssyyn tulehduksen kanssa perusjätkältä löytyi pieni kasvain korvasta. Eihän se korvanlehdessä menoa haittaa, paitsi että toistaiseksi ainakin se on jatkanut kasvamistaan tasaisen varmasti. Todennäköisesti se siis täytyy nipsaista pois lähitulevaisuudessa.

Vuodenlopun kuvastuksia

Mauri kävi trimmauskurssilaisten siistittävänä

oli tarkoitus poseerata ylioppilasruusujen kanssa

... mutta loppujen lopuksi saatiin onkia ruusu pois kitalaesta

mitähän tästä kangaspalasta keksittäis?

herra Lukkarinen vieraili jouluaattona

tämän paketin sisällöstä ei ole epäilystä

Uutena vuotena juostiin pellolla

koko lauman kanssa