Miten mahtava fiilis, kun Maurin kanssa päästiin ensimmäisen kerran koittamaan lyhyttäagirataa. Ensin tuntui uskomattomalta, että jo nyt päästään aloittamaan ratojen harjoittelu. Ja toisaalta, kyllähän se koira osaa mennä, kun vain osaisi ohjata...
Harmillista, että tuota agilitykurssia on jäljellä enää yhden kerran, niin mukavaa on ollut. Heti tekisi mieli päästä jatkamaan, enkä usko, että Maurikaan sitä pistäisi pahakseen. Näyttää kuitenkin siltä, että kesän saamme harjoitella ihan omalla pihallamme, sillä seuroilla ei ole kursseja ihan heti tulossa. Tosi monen esteen perusteet Mauri onkin jo oppinut (vaikka korkeanpaikankammon kanssa on vielä paaaljon tehtävää tulevaisuudessa), joten kotona on hyvä jatkaa hiomista ja tottelevaisuutta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti