... nimittäin lapasvaras. Meillä on ollut viikon verran hiihtolomaa ja aika on kulunut mukavasti mökkeillen. Näin kauniilla ilmoilla on kyllä mitä parahinta juoksennella jäällä, missä rajat ei ahdista.
Kevääseen kuuluu toki myös pilkkiminen, ja niin Maurin kanssa otettiin pilkit ja rensselit ja laskeuduttiin alas rantaan auringonpaisteeseen. Cockerspanielin ensi reaktio ulkona päiväunien jälkeen on tietysti hillitön juoksuhepuli, joten minä keskityin täysin pitämään koukun poissa kohti syöksyvän jätkän nenästä ja muista elimistä. Mieleeni ei tullut lainkaan suojella polvelleni laskeamiani lapasia ährätessä matoa koukkuun. Herra Hepuli koukkasi ohite ja matkoi jatkaansa lapasten kanssa. Itse nauroin kippurassa pilkkijakkaralla, kun pappa yritti napata jätkältä lapaset takaisin ja lopulta yritti harhauttaa heittelemällä keppiä. Maurihan vain katsoi ilkikurisesti saaliinsa kanssa välimatkan päästä "jotta siinähän haet keppisi itse, meikäläinen piilottaa nämä!" Rantapajukkoon olikin hyvä haudata lapaset, ja kaiken varalle molemmat lapaset haudattiin eri pusikoiden juureen. Onneksi etsi -leikki on aina yhtä kivaa, ja lapaset tuotiin takaisin, toinen tosin vasta neuvotteluiden jälkeen...
Loman aikana reissattiin myös mätsäreihin. Alku touhotuksen jälkeen perusjätkä käyttäytyi mallikkaasti, tulos ei kuitenkaan ollut itse kilpailussa huima, SIN ei sij. Se mitä meidän täytyy treenata vielä kotonakin noin kesän näyttelyitäkin ajatellen on pitkään paikalla seisominen. Sinisten/punaisten kehässä Maurilta menee aina hermo mokomaan poseeraamiseen, kun se kestää niin kauan.
 |
| mätsärissä |
 |
| pakko saada keppi, vaikka sitten pajusta |
 |
| ruoka-ajan lähestymisestä on paras muistuttaa hakemalla kuppi |
 |
| vetolelujen punontaa |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti